Täs lähiaikoina on tullu mietittyy miten vähän ihmiset oikeesti kunnioittaa toisiansa. "En vaa jaksa nähä sitä nyt njää en jaksa myöskään ilmottaa ettei nähäkkää vaik sovittiin kai se ny tajuu itekki ku en ilmesty paikalle" Siis mitä? Kai sen nyt tyhmäki tajuu jos toista ei näy ettei toista kauheesti huvittanu hilautuu paikalle, mut onko toi sit ainoo oikee tapa ilmottaa siit? Mihin on kadonnu "tee niinkuin toivot itsellesiki tehtävän"?
- Tapaus 1: Pompottelijat
Tälläset tyypit odottaa et teet just niinku he toivoo ja jos vahingossaki kerrot mitä itte haluisit ni EI kyllä heidän tapansa on parempi! On olemassa "frendejä", jotka eivät ota yhteyttä vaan ku sillon tällön ku haluuvat avauttuu omista ongelmistaan tai haluuvat hyötyä susta jotenki, ni sitte ollaan niin mielinkielin. Sitten jos heistä ei hetkeen kuulu mitään ja soitat itse heille, tulee sitten semmosta litaniaa ett huh huh: "Aijust joo no kiva että susta kuuluu no en tiiä ollaanko enää kavereita ku ei olla juteltu muutamaan kuukauteen, et mitä asiaa sulla oikeen on!"
- Tapaus 2: Ääliöt
"Äh no onko sil nyt niin välii että sovittiinki et nähään tunnin päästä, en voi sille mitään et mulla oliki futispeli jota en muistanu.. Et nähäänkö joskus muullon pliis?" Peruslause ääliön suusta! Haloo voitko ostaa kalenterin jos sulla on tapana buukkaa tapaamisia päällekkäin! Voiko se nyt olla niin vaikeeta yrittää kerranki pitää kiinni sovitusta? Surullisinta tässä onkin se että ääliö ei tajua olevansa ääliö, vaan luulee tosissaan että toiselle tämmönen ratkaisu onkin ok ja pyytelee sadasti anteeksi, mutta toistaa virheensä kerta kerran jälkeen! Tämmönen tyyppi ei vaan tajua mitä tekee, hän on vaan...ÄÄLIÖ.
- Tapaus 3: Omahyväiset
Tätä ryhmää tapaa aivan liian usein ja niin monenlaisessa eri tilanteessa ku mahdollista. Näistä selkeimmät ovat
- Asiakkaat "No ai miten niin tämä on tän ja tän hintanen mikä logiikka tässä nyt on" "Ai miksi teillä ei muka ole sitä myynnissä" "Siis eihän MUN kortissa VOI OLLA mitään vikaa!!" Asiakas on aina oikeassa -lausahdus on perseestä, jos sitä aina raadollisesti noudattais ni asiakaspalvelijoita voitaisiin kutsua pian koiriksi.
- Miehet "Hei muru älä nyt viitti, mitä välii vaik en keränny mun likasia kalsareita lattialta/vieny olohuoneellista kaljapulloja pullonpalautukseen/ottanu sua kyytiin ku sateessa huidoit bussipysäkillä, we have THE LÖÖV beib" No sitä välii et joudut silppuriin, NEXT! "Kyl musta on ihana pitää yhteyttä, mut ei liikaa.." Sitte pian tulee "Oot kovin hiljanen, miksei susta oo kuulunu"/"Aijaa. okei. mo." Nää on läheistä sukua pompottelijoille, mut jotku on semmosia kieroilijoita et teet miten tahansa ni aina tulee jotain valittamista, mut sit vaihtoon vaan tollaset!
- Tapaus 4: Mä-oon-NIIN-paljon-parempi-ku-sä
Tohon ryhmään kuuluu suurimmaks osaks varakkaat ja vanhat ihmiset. Köyhät kyykkyyn ja dilledong, mikäs sen kivempaa ku kattoo toisii nenänvartta pitkin Burberryt käsivarrella! Samaa tuntuu tekevän jotku vanhemmat ihmiset, ihan ku joku tekis niistä niin paljon parempia ku heillä on enemmän elämänkokemusta? Varsinki asiakaspalvelutyössä nää korostuu, eikö ihmisten pitäs vaan olla ennemminki tyytyväisiä että saa kunnon palvelua ku kitistä asioista joille ei just nyt mahdeta mitään (esim muuttaa hintaa juuri HÄNELLE sopivaksi kun "sama hinta on kuule tuolla Hinttasten LandeMarketissa/California's Luxury Landissa") ja juoksuttaa toisia pitkin mäkiä ja mantuja..
Nää tapaukset on kaikki jollain lailla yhteyksissä toisiinsa, eli saattaa nyt vaikuttaa siltä et mun mielestä about kaikki ihmiset on perseestä, mut eiiii vaan tommosten mätämunien avulla oppii sit huomaamaan arvostamaan ja KUNNIOITTAMAAN niitä ihmisiä jotka ovat sen arvoisia! Esim kuinka iloiseksi sitä tuleekaan kun joku jää pitämään sulle ovea auki vaikka oot tulossa vielä aika kaukaa, pysäyttää bussin ku oisit muuten myöhästyny siitä tai hymyilee sulle ihan niin muuten vaan vaikka ootki ventovieras. Niin pieniä asioita noiki on elämässä, mut niistä tulee niin superhyvälle tuulelle ettei vois uskookkaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti