Perinteistä

Oon melkeen satavarma siitä, että perinteiset miehet ovat kuolleet sukupuuttoon. Meinaan nyt siis sitä semmosta tosimiehekästä sorttia, joka sanoo suoraan miten asiat on, tekee aloitteen, pyytää ulos, tuo kukkia ja avaa ovet. Ovatko ennenmuinoin semmosia olleet miehet nyt saaneet liika-annostuksen tasa-arvohömpötystä ja päättäneet alkaa naisellisimmiksi? "En mäkään vie Niinalle kukkia ku ei sekää oo tuonu mulle!" Siltä tää meininki vähän vaikuttais..

Ensinnäkin, miksei miehet nykyisin tee enää aloitteita? Joo kyllä niitä kännisiä treffipyyntöjä satelee jossain baareissa, mut en nyt ihan meinaa sitä.. Miehet jotenki kiertelevät esim "Ootpa nätti hih hih ois kiva nähdä", mutta eivät kuitenkaan kehtaa pyytää ulos? Logiikka? Olis maailman ihaninta jos jossain kadulla esim tulis joku mies vastaan ja siitä vaan pyytäis ulos! Tai ilmestyis oven taakse, toteais et nyt mennään ala tulla! MAHTAVAA!

Vaikka oonki aika vahvaluonteinen persoona, se ei tarkoita sitä ettenkö haluais että muaki välillä viedään. Ois upeeta jos kerranki joku karski köriläs sanois että "Nyt sä tulet tänne, tehdään näin ja noin!" ja veis mut vaan mukanaan tuntemattomille teille.. :D Vaikka oonki välillä lähempänä tosiäijää ku monikaan mies, niin se ei todella tarkoita sitä ettenkö haluis tuntea itteeni naiseks. Eli haluan sipsutella korkokengissä, voivotella katkennutta kynttä ja tutista minihameessa kylmässä yössä ja toivoa et joku köriläs tulis ja kantais mut käsivarsillaan kotiin, vaikka miten sanoisin asioita suoraan ja kuulostaisin välillä kauhealta akalta.

Oonko sit liianki suorapuheinen ja vahvaluonteinen ihminen, että se tekee musta pelottavan? Pitäiskö mun olla aina kiltti pikku söpöliini et saisin kukkia, hyvää käytöstä, prinssin ja puoli valtakuntaa? Hmm..